Appenzellinpaimenkoira on Sveitsistä kotoisin oleva koirarotu. Suomessa se on suosituin sveitsinpaimenkoiran berninpaimenkoiran jälkeen. Ensimmäiset appenzellinpaimenkoirat tulivat Suomeen vuonna 1965. Kyseiset koirat olivat myös ensimmäiset rodun edustajat koko Skandinaviassa.

Ulkonäkö

Appenzellinpaimenkoira on kolmivärinen, keskikokoinen ja lähes neliömäinen. Lihaksikas ja joka suhteessa sopusuhtainen koira, erittäin liikkuvainen ja ketterä;nokkela ilme. Purenta on voimakas, täydellinen ja säännöllinen leikkaava; tasapurenta sallitaan. Silmät ovat melko pienet.

Historia

Appenzellinpaimenkoira mainittiin ensimmäisen kerran vuonna 1853 ”Tierleben der Alpenwelt” nimisessä julkaisussa. Sitä kuvattiin ”heleästi haukkuvaksi, lyhytkarvaiseksi, keskikokoiseksi, moniväriseksi karjakoiraksi, joka on tyypiltään melko yhtenäinen ja pystykorvamainen ja joka toimii sekä talonvahtina että karjanajajana”. Rodun merkkihenkilö, metsänhoitaja Max Sieber, vaati vuonna 1895 Sveitsin Kennelliittoa SKG:tä tekemään jotakin rodun hyväksi.

St. Gallenin kantonin hallitus myönsi vuonna 1898 400 Sveitsin frangia appenzellinpaimenkoirien jalostustyöhön. SKG:n toimeksiannosta perustettiin toimikunta ja vahvistettiin rotumerkit. Altstättenin markkinoilta löydettiin yhdeksän urosta ja seitsemän narttua, jotka palkittiin 5-10 frangin suuruisilla palkinnoilla. Siitä seurasi, että Winterthurin ensimmäisessä kansainvälisessä koiranäyttelyssä vuonna 1898 esiteltiin koemielessä järjestetyssä karjakoirien luokassa ensimmäisen kerran kahdeksan appenzellinpaimenkoiraa.

Professori Albert Heim oli hyvin kiinnostunut sveitsiläisistä paimenkoirista ja siten myös appenzellinpaimenkoirista. Hänen aloitteestaan perustettiin vuonna 1906 ”Appenzeller Sennenhund Club”, jonka tehtäväksi tuli alkuperäisen tyypin säilyttäminen ja vaaliminen. Pentujen pakollisen rotukirjaan merkitsemisen myötä alkoi puhdasrotuisten appenzellinpaimenkoirien kasvatus.

Heim laati vuonna 1914 ensimmäisen virallisen rotumääritelmän. Alun perin näitä koiria jalostettiin Appenzellin alueella; nykyään rotu on levinnyt koko Sveitsiin ja useisiin muihin maihin. Appenzellinpaimenkoira on nykyisin oma rotunsa, joka eroaa selvästi muista sveitsiläisistä paimenkoirista.

Vaikka rodulla on nykyisin paljon harrastajia, on jalostusyksilöiden kanta vielä varsin pieni. Rodun erinomainen alkuperäinen perimä voidaan säilyttää ja vakiinnuttaa vain vastuuntuntoisella jalostuksella.